Pennut

Nettiyhteys toimii taas ja voin laittaa muutaman uuden kuvan pennuista jotka syövät ja paaristuvat. Reippaita Chowin alkuja tuntuu olevan ja melko tyytyväisiäkin. Pilkun kanssa olemme marssineet viime yöt valtavien jälkipolttojen takia jotka jostain kumman syystä vaivaa vain öisin.
















Olemme neljä päivää vanhoja tyytyväisiä pieniä Chowin alkuja, mamman maitobaari toimii ja sen ympärillähän pentujen elämä pyörii ensimmäiset viikot.

Pieni sininen enkelityttö

Perätilassa syntynyt sininen tyttö voi ihan hyvin
ensimmäiset päivät. Muutaman päivän ikäisenä
syöminen kävi työlääksi ja tyttö väsähti tissille
ja paino ei noussut toivotulla tavalla. Perjantaina
kävin pienen kanssa lääkäriasemalla jossa tyttö
nesteytettiin ja annettiin B-vitamiinia, sydän ja
keuhkot olivat silloin vielä ihan kunnossa. Tytön
tila romahti lauantaina jolloin lähdimme Viikin
pieneläinklinikalle jossa lääkäri totesi että
keuhkot rohisevat, ilmeisesti nestettä
keuhkoissa ja sen takia tulehdus. Tyttö
nesteytettiin taas ja annettiin antibiottipiikki.
Kotona jatkoimme syöttämistä pipetillä tippa kerrallaan kielelle tunnin välein ja saimmekin painon nousuun mutta pieni ei sitten jaksanut tsempata ja kuoli sunnuntai-illalla.

Tsemppi loppui lyhyeen,
viikon päivät tuli koettua kerrakseen
hän nähnyt ei kun aurinko paistoi,
vain viikon verran maailmaa hän haistoi



Itkut on itketty ja elämä jatkuu. Pieni sininen enkelityttö seuraa pilvenhattaralla sisarustensa kasvamista suuriksi Choweiksi.


Mamma on hoitanut jälkeläisiään vallan mainiosti vaikka vieläkin on jälkisupistuksia ja välillä pedataan niin maan perusteellisesti. Eipä tarvitse tuulettaa sänkyvaatteita kun Pilkku pitää huolen että peitot ja tyynyt ravistellaan monta kertaa päivässä.







Pennut painavat 700 gramman molemmin puolin. Punainen "äijä" on suurin ja äänekkäin, varsinainan äijä. Kaikki viisi pentua ovat hyvin liikkuvaisia ja energisiä pieniä.

Nyt odotellaan seuraavaa suurta hetkeä eli silmien avaamista. Kynnet leikkasimme tänään, se onkin vielä helppoa kun vauva nukkuu sylissä. Parin viikon kuluttua sitten saakin käyttää taas mielikuvistusta kynsien leikkaamisen suhteen.















Maitobaari toimii ja pennut ovat tyytyväisä.
Päivä päivältä liikkuvat enemmän tänään keksivät jo miksi jalat ovat tuolla masun alla.
Don-Dos pentueessa meillä oli yksi "laululintu" joka äänteli ihan kummallisilla äänillä, välillä kurnasi kuin sammakko, hetken päästä kuulosti kissalta ja sitten jopa marsulta. Ihmetys oli suuri tämän tytön kohdalla ja nyt meillä on kolme kurnuttajaa.



Pennut ovat kaksi viikkoa vanhoja. Kaikilla on silmät auki ja ne joilla ei maha ole tiellä tietävät jo minkä takia heillä on neljä tassua. Pilkulla riittää maitoa ja Pilkku syö itsekin oikein hyvin. Nyt saamme jo vähentää pentulan vällyjä kun näyttää siltä että pennut hakeutuvat jo viileämpiin paikkoihin.




















Alla olevissa kuvissa pentujen lempiasento











































16 päivää vanhoja möhköfantteja pentulaatikossa

Pikkaisen jo nuuskitaan toisiamme, katsellaan ja ihmetellään. Välillä syödään sitten p......n ja taas nukutaan. Viikonloppuna alamme jo leikkimään jauhelihasotaa kermaviilin kera.

Alla ihan uunituoreet kuvat kurnuttajista


Pojat













Tytöt












3 viikkoa plakkarissa

Pennut ovat saaneet maistella jo jauhelihaa emänmaidon lisäksi ja hyvin maistuu. Madotustahna ei sitten maistunutkaan niin hyvälle vaan sitä pärskittiin ja kakottiin tovin ennenkuin saimme tökättyä suuhun vähän jauhelihaa matolääkkeen seuraksi. Pennut painavat 1600-1800 gramman välillä. Muutaman minuutin kerrallaan jo yritetään tarrautua toisen takajalkaan tai häntään ja ravistella.



4 viikkoa, hampaita ja riehumista

Ja sitten puhkesi hampaat ja niitä käytetään mielellään. Riehutaan ja kiljutaan kilpaa, välillä pitää ihan mennä erottamaan tappelupukarit. Kiinteää ruokaa popsitaan hyvällä ruokahalulla kolme kertaa päivässä ja pentulaatikostakin karataan aina kun silmä välttää.
Kohta on varmaankin se aika kun avaamme pentulaatikon ja saavat valloittaa koko huoneen. Koska sää on mitä on näin joulukuun alussa totuttelemme ulkona oloon vasta tulevana viikonloppuna.








Tässä esitellään jo niin sinistä kieltä.
















Malttamattomana odottelemme tarjoilua







Jee, maitobaari lähestyy!!!














"Äijä" on taas kerran sarjassamme
"voi minua pientä sievää rassukkaa"











5 viikkoa plakkarissa

Pennut syövät hyvin, riehuvat hyvin ja äänekkäästi. Käyvät ulkona jo isoilla asioilla ja pissa-alustat ovat aina vaan kuivempia ja kuivempia. Yritimme saada koko katraan samaan kuvaan mutta näinhän siinä kävi...






Asettelu









kaikki viisi kauniisti rivissä, sekunnin sadasosan









lopputulos on tämä!












Ensilumi ja uusi lelu

Ihanaa, meillä on lunta, pakkastakin muutama aste.
Pennut saivat kokea ensilumen riemun.
Tassujen nostelun ja ihmettelyn jälkeen tuntui
oikein mukavalta "kahlata" lumessa, onhan sitä
pari senttiä mutta pentujen mielestä varmaankin
valtavasti. Siinä he riehuivat kuono ja parta valkoisena.





Olen pidemmän aikaa ihastellut kaupoissa myytävää kumipossua joka röhkii ihan oikealla röhkimisäänellä. Nyt se hankittiin! Aikuiset koirat saivat ensin ihmetellä että minkäs rotuinen tuo on. Kaikki olivat kiinnostuneita uudesta perheenjäsenestä paitsi Yoyo vaari joka tapansa mukaan juoksi valittaen karkuun. Yoyo kuuntelee pentujen ääniäkin ja vetäytyy olohuoneeseen huokaillen ja toivoen ettei vaan niistä joku eksyisi tänne.




Kuka ei kuulu joukkoon?










Pennut 6 viikkoa

Pakkasta ja enemmän pakkasta. Pennut tekevät monta pikapyrähdystä päivässä pihalle, rassukat oppivat varmaankin tekemään asiansa juosten kun mamma komentaa sisälle heti kun pötkön on puristettu ettei pyllyt palellu. Riehuvat sitten sisätiloissa ja voi tuota riehumista. Kova on kamppailu siitä pomon paikasta, pomo kylläkin vaihtuu päivittäin, tämä on sitä sisarrakkautta. Pennut syövät hyvin ja Pilkkumammaltakin heruu hörppy silloin tällöin. Rassukka on kuin muurahaispesässä kun viisi rohmua roikkuu tisseissä. Pilkku viihtyy jo isojen koirien puolella, aina silloin tällöin käy tyhjentämässä maitobaarin ja katsomassa että kaikki on kunnossa.



Panimme vaan viisaat päät yhteen.....


Pennut on sirutettu ja heillä on sitten ihan oikeat nimet.
Päätimme matkia joko Silja Linea tai Lidliä ja pitää Italian viikot. Pentueesta tuli näinollen Forza pentue joka tarkoittaa Suomeksi voimakkuus. Pahaa enteilevä nimi varsinkin Chowilla, no mutta sehän ei ole kasvattajan murhe vaikka koirista isoina tulisikin voimakkaita.
Tarja sirutti pennut hienosti, ei kuulunut inahdustakaan kun Forza Fia, Forza Frida, Forza Flora, Forza Felix ja Forza Fawn saivat sirut niskaan.
Ennen sirutusta leikittiin kakka-
partioita ulkona.
Isäntä haravoi jäätyneet kakit ja pennut
juoksivat haravan perässä.
Lunta tuli noin 10 cm ja sehän on koirille mieleen.
Aaronin tytär Jadi kävi kylässä ja meidän niin rauhallinen ja peruslaiska Aaron riehaantui tyttärestään niin että lumi pöllyi kun ketterätassuinen Jadi juoksi isäänsä karkuun.
Pennut taas leikkivät Veikka Gustafssonia kiiveten kooooorkealle lumivuorelle jonka Patte oli tehnyt. Lumivuori on meidän isojen ihmisten silmissä noin 20 cm mutta pentujen silmissä valtava.


Tässä tepsuttelevat kuin kolme pientä elefanttia ja äijä....

Pentutarkastus

Koko porukka sai terveen paperit tänään pentutarkastuksessa, pojillakin oli kulkuset ihan oikeissa paikoissa. Pennut ovat melko tasaisen painoisia 4,2 kg paitsi "äijä, possu, kuumakalle" punainen poika jolle ruoka on maistunut ja painoi ruhtinaalliset 4,9 kg. Kyllä oli eläinlääkäriasemalla lääkärillä ja hoitajilla päivä pelastettu kun saivat hytistellä pieniä karvapalloja. Automatka lääkäriin meni suhteellisen hyvin, menomatkalla kuului pientä piipitystä mutta kotimatka sujui äänettömästi. Tänään pennut ovat olleet ulkona pidempiä aikoja kun mittari näyttää vain nolla astetta ja uutta lunta on tullut valtavasti.






Mitä äiti edellä.....












Sitä tytär perässä.












Fia oli ensimmäinen joka pakkasi tavarat ja lähti Hämeenlinnaan Pyöreän Talon Dona Dalia eli Donan seuraksi, tai pitäisikö sanoa kiusaksi. Seuraavana päivänä Flora lähti hymyssä suin Vartioharjuun. Felix joka jatkossa tunnistaa nimen Usko matkusti monen monta tuntia autossa Raaheen asti. Nyt voi taas todeta että on ihan sama onko pentuja kaksi vai kuusi, riehuminen ja tappeleminen on yhtä vauhdikast ja äänekästä, penteleet jaksavatkin riehua päivä päivältä kauemmin ja nukkuvat vähemmän.

Ulkona lumisateessa käyvät vielä tarkistamassa mamman maitobaarin josko sieltä vielä tippa tulisi. Pilkku on jaksanut hyvin tissistä repimiset, hännässä roikkumiset ja nenälle napsaamiset valtavan hienosti. Emä kääntää pennut vieläkin selälleen ja toimii vessapaperina.




Fawn poika meinaa että, hei sinä ihmis-
mamma, laitappa
murkinaa kun ei
maito-
baarista enää heru
mitään.




Uusi vuosi "juhlittu". Meidän uuden vuoden juhlat ovat seuraavanlaiset. Isäntä istuu toisessa päässä taloa ja pitää seuraa Proxymammalle joka on hyvin hermostunut rakettien äänestä. Sunny ja Rätti taas haukkuivat suurimpia ääniä ja loput koirista yhtyivät kuorohaukuntaan vaikka epäilen etteivät edes tienneet mitä haukkuvat. Pilkku oli pentujen kanssa, Aaron kursasi pentuhuoneen portin takana. Aischa ja Yoyo taasen olivat olohuoneessa eivätkä tienneet vuoden vaihtumisesta mitään. Epäilen että Yoyolta on kuulo ja hajuaisti heikentynyt iän mukana kun tallusteli tyytyväisenä pihalla puolen yön aikaan jolloin pauke oli pahimmillaan. Yhtäkkiä Yoyo ilmeisesti muisti että nythän pitää pelätä, otti jalat alleen ja sipsuttelin melko ripeätä vauhtia sisälle. Pennut eivät reagoineet raketteihin mitenkään, olivat pihalla tarpeillaan ja riehuivat lumipenkassa, söivät, tappelivat ja nukkuivat.

Vähiin käy pennut. Fawn poika lähti tänään Lietoon. Matka oli mennyt hyvin ja ruoka oli maistunut uudessa kodissa. Frida lähteekin sitten muutaman päivän päästä lentokoneella Kuopioon, siinä on neidillä seikkailua kerrakseen.






Fawn tyytyväisenä uuden mamman kainalossa.

Lunta ja pakkasta riittää meillä täällä Kirkkonummellakin. Viime yönä mittari näytti -23 astetta. Kuopion pikkuneiti riehuu lelujen kanssa kun kaverit jätti neidin yksin. Ulkona on kiva riehua lumessa, sääli että pakkasta on niin paljon ettei ulkona voi olla niin paljon kun haluaisi. Lumityöt ovat pikkuneidin mielestä tosi kivaa.

Viimeistä vietiin.

Viimenen pentu Frida lähti tänään lentäen Kuopion
lumihankiin. Frida tulee tarjoamaan vauhtia ja
vaarallisia tilanteita Kuopion perheelle, sen
verran kova meno oli pikkuneidillä viimeisinä
päivinä Kirkkonummella.










Saimme jo kuvan Felix pojasta joka tuntee nimen Usko paremmin joka on myös melko energinen ukon alku.





Fawn poika Liedon uudessa kodissa



Toivotan pentujen uusille mammoille ja papoille hyvää jatkoa ja ennenkaikkea hauskoja hetkiä uusien perheen-jäsenten kanssa. Tämä oli valtavan energinen, äänekäs ja iloinen pentue.

Pyöreä Talo hiljenee hetkeksi pentu-uutisten suhteen. Palailen kertomaan pentujen kuulumisia...

Pentuprojekti

Johtuuko se iästä vai mistä mutta tuppaa välillä ajattelemaan että kylläpä aika kuluu nopeasti, muistan kuin eilisen ... näitä ajatuksia tupsahtaa enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi elää. Juuri nyt miettii aikaa taaksepäin, vastahan Pilkku syntyi. Synnytys olikin ikimuistoinen, neljä pentua syntyi normaalisti kotona ja Pilkku vaan ei ottanut tullakseen. Juoksutimme äiteetä, odotimme, juoksutimme taas ja taas odottelimme eikä Pilkkua näy. Päätimme sitten lähteä lääkäriin saamaan apua viimeisen pennun synnytykseen. Patte ratin takana, Katja joka oli mukana synnytyksessä istui takapenkillä vauvojen seurana ja minä takaluukussa äiteen kanssa. Pyysin Pattea painamaan kaasua hiukan enemmän ja ajamaan mutkat vauhdilla josko supistukset vahvistuisivat. Viimeinen käännös ennen eläinlääkäriaseman pihaa äitee ponnisti hiukan ja sieltähän se Pilkku tulla tupsahti, pieni musta ja erittäin kiukkunen neiti.


Pentunäyttelyissä tuli menestystä ja neiti vaikutti ihan lupaavalta Chowin alulta. Kun ikää tuli lisää menestystä tuli myös "aikuisten näyttelyissä Suomen muotovalioon asti. Näyttelyiden merkeissä ovat pentujen vanhemmat päässeet tutustumaan toisiinsa hillitysti ja hieman flirttaillen. Jesseen olemme tykästyneet jo aikoja sitten, terve, nuori, komea, hyvin käyttäytyvä, herrasmies.
Työpaikan tytöille kun esittelin komeata urosta tästä kuvasta, he kylläkin keskittyivät tuohon keskellä olevaan kaksijalkaiseen ja meinasivat että onpa todella komea uros, näin me koiraihmiset näemme asiat erilailla kuin kissaihmiset.

Nyt Pilkusta tulee äiti!

Pilkun tiineys on sujunut kuin oppikirjoissa. Ensimmäiset pari viikkoa ei näkynyt muita merkkejä kun että ruokaa oli aina liian vähän tarjolla ja rapsutuksia haettiin useammin. Kun tiineyttä oli noin kolmisen viikoa takanapäin tuli sitten totaalinen syömättömyys. Tarjoilin mitä ihmeellisempiä ruokia mutta Pilkun olo oli ilmeisesti sen verran huono ettei mikään maistunut. Onneksi tätä ei kestänyt kuin kolmisen päivää ja sen jälkeen on ruoka maistunut. Tänä päivänä muistaa ettei roskapussia saa jättää keittiön lattialle hetkeksikään tai tiskikoneen luukku on suljettava mahdollisimman nopeasti muutoin sieltä löytyy likaisten astioiden tai roskien joukossa ikionnellinen Pilkku bongailemassa RUOKAA!!! Kun ulta-äänitutkimuksessa näimme useamman hassun karvatassun vahvistui syy tälle omituiselle käyttäytymiselle.

Tiineyttä takana 42 päivää. Madotuksen aika ja tottakai juuri nyt sitten tuli tämä toinen syömättömyyskausi, ei maistu ruoka, ei namit, ei piimä, ei sitten mikään mihin tabletit olisi voinut jemmata kunnes Rätti jätti hieman ruokaa omaan kuppiinsa ja Pilkku meinasi että voi vitsi kun Rätin ruoka on niiiiiiin paljon parempaa kuin omani ( ihan näin meidän kesken, kippojen sisältö on ihan sama) ripeänä tyttönä lisäsin madotuspillerit Rätin kuppiin ja kylläpä se maistui. Tiedä sitten miten toimia jos tämä kausi jatkuu pitään, pitäisikö kirjoittaa kupin kylkeen nimet ja vaihtaa ne, josko ruoka olisi parempaa toisen kiposta. Pilkku lenkkeilee hiukan useammin kuin talon muut koirat tällä hetkellä koska ruoka on tosiaan maistunut sen verran hyvin että parempi kuluttaa kalorit lenkkeilyn merkeissä kuin kerätä ne mahan ympärille. Pilkku jota kutsutaan jo tällä hetkellä "leveä kuljetus" on rauhottunut valtavasti lenkeillä. Nyt voimme jo pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia ja ihmettelemään maailman menoa.

Taas vedetään emäntää höplästä tai ei maksalaatikon voittanutta.

Tänään olemme taas leikkineet "mitä tänään syötäisiin" leikkiä. Pilkulle tarjoiltu nappulaa jauhelihan kera, nappulaa paistetun jauhelihan kera, nappulaa possun kielen kera, nappulaa lohen kera...Rätti istuu vieressä häntää heiluttaen ja odottaa nätisti, vallan ihmeellistä. No pikkuneiti on onnellinen kun tietää ettei se Pilkku kuitenkaan syö ja minä saan herkkuja.
Kun Rätin masu on ähky puhku eikö Pilkulla mitään masussa lähtee emäntä vielä kauppaan ostamaan sitä MAKSALAATIKKOA. Ja siinäpä se, nappulat maksalaatikon joukkoon ja avot, sinne meni. Tuntuu ihan siltä kuin näillä mustilla tytöillä olisi salaliitto ruoakailun suhteen juuri nyt, Rätti supisee Pilkun korvaan ruokalistansa ja sehän toive täyttyy kun mamma nirsoilee.
Uskokaa tai älkää, tämä on jo kuudes kerta kun emäntä sortuu tähän leikkiin ja kuusi pentuettahan meillä on.

49 vuorokausi menossa ja neiti paisuu silmissä.
Ruokailut ovat edelleen emännän suuri haaste,
kaikki muu (lohi, lihat, piimä) maistuu mutta ei
nappulat. No onneksi on oppinut neljän lapsen
kanssa "jemmaamaan" esim sipulit ruokiin tai
uskottelemaan että riisipuuro on mannapuuroa
kun poika ei kuulemma syönyt kuin mannapuuroa
koska sitä oli tarhassakin. Nappuloita sitten
jemmataan ja ruoka syötetään neidille.
Lenkillä niin reipas tyllerö on jo hidastanut vauhtia,
lenkit ovat myös lyhentyneet jonkun verran.



Lenkin jälkeen Pilkku haluaa istahtaa hetkeksi miettimään maailman menoa kotitienhaaraan ennen kuin lyllertää kotiin. Viimepäivinä tuo tauko on tehty kylläkin just eikä melkein keskelle tietä, siinä on emännäin houkutukset, lahjonnat ja muut runoilut koetuksella että saa neidin siirtymään tien sivuun mietiskelemään.

HEI ME SYÖDÄÄN

Tänään on hyvä päivä. Aamupalana Pilkku sai jauhelihaa ja kermaviiliä ja neiti söi hyvällä ruokahalulla, mikä helpotus. Lähdimme aamulenkille ja sen jälkeen emäntä riensi kauppaan ostamaan lisää erilaisia aineksia nirson neidin ruokaleikkeihin. Kotiin tultuani ajattelin että josko antaisin vähän lisää murkinaa mammalle josko olisi unohtanut nirsoilun hetkeksi. Tällä kertaa nappulaa johon sekoitin tipan naudan mahaa, yes yes yes Pilkku söi. Kuppi tyhjäksi ja kyynerpäätekniikalla Rätin kupille jatkoille. Olisitpa nähnyt Rätin ilmeen kun tähän mennessä hän on saanut kaiken hyvän mitä Pilkku ei ole syönyt ja nyt Pilkku taklaa hänet kupilta ja rohmuaa ruoat. Voi kun tämä jatkuisi nyt hetken aikaa jottei vauvat vetäisi mamma ihan tyhjäksi.

Pilkun muutto

Tänään laitoimme makuuhuoneemme taas
pentulaksi, eli sängyn siirto, lattialle lämmin
alusta jonka päälle koottiin pentulaatikko.
Pilkku kävi jo pentulaatikossa syömässä mutta mamman sängyssä on mukavempi löhöillä. Masu kasvaa, pennut ovat ilmeisesti siirtyneet jotenkin koska Pilkulla on huomattavasti parempi olla kuin muutama päivä sitten.

Kuvassa Pilkku "löhöö" menossa on 54 vuorokausi
ja masu tulee paisumaan edelleen...kunnes poksahtaa!

Kävimme röntgenissä ja PikkuPilkun masu on täynnä. 6 chowin alkua sikinsokin joten enpä enää ihmettele ettei ruoalle jää tilaa.



Isäntä rakensi pentulaan hienot penkit/pöydät
molempiin kulmiin joissa voi joko istua tai vaikka
nauttia illallista niinkuin Pilkku tekee.

58 vuorokautta

Jännitystä ilmassa. Eilen illalla myöhään mamma meni pentulaan ja alkoi petaamaan ja sehän on aina merkki H-hetken lähestymisestä. Röntgentutkimus on käynnistänyt synnytyksen jostain kumman syystä meidän mammoilla melkein joka tiineyden aikana ja nythän ihmismamma oli jo melko varma että kohta tapahtuu. Pilkku petasi aikansa ja meni sitten ulko-oven luo nukkumaan. Yöllä heräsin kello 3.35 taas siihen että Pilkku petasi oikein olan takaa pentulassa. Lakanat lensi ja hesarit repeilivät, yes, ajatteli ihmismamma ja otti kutimet esiin. Puikot savuten seurasin Pilkun petaamista kunnes pentulasta tuli sellainen pierupilvi että silmiä kirveli ja tajusin että taisi Pilkulla olla ilmavaivoja ja niitä sitten kaiveltiin lakanoihin ja hesareihin. Puikot pussiin ja untenmaille. Aamulla mammalle maistui taas ruoka oikein hyvin kun vatsa oli tyhjentynyt ilmasta ja sinne mahtui taas murkinaa. Odotellaan, odotellaan...

Urakka ohi

Kello on kuusi sunnuntaina-aamuna 8.11 isäinpäivänä. Hyvää isäinpäivää kaikille.
Pilkku aloitti urakan perjantai-iltapäivällä jolloin pedattiin ja kaivettiin, läähätettiin ja ihmeteltiin että mitä tämä olotila tarkoittaa. Ruoka ei enää maistunut ja edellisen päivän murkinat tyhennettiin Kabanovintien varteen. Perjantai ilta kuluikin sitten ihmetellessä, muori valvoi seuraavan yön vahtien Pilkkua ja sen petaamista. Joka kerta kun Pilkku oli pedannut pentulan tuli muori ja sekoitti koko systeemin oikaisemalla hesarit ja lakanat taas suoriksi. Tuli lauantai ja jatkoimme samaan malliin alkuiltaan jolloin Pilkku hyppäsi muorin viereen taas isoon sänkyyn vaikka se oli moneen kertaan kielletty tuossa tilassa olevilta. No muorin viereen köllöttämään ja hups, lapsivedet lorahti sänkyyn. Muori vaihtamaan sänkyvaatteita samalla kun Pilkku vielä käväisi ulkona tyhjentämässä vatsaansa.
Synnytys kesti vain nelisen tuntia kun supistukset alkoivat vihdoin ja viimein. Pilkku oli aivan mahtava mamma, hoiti pennut kuin olisi ollut lastenhoitaja ammatiltaan.Nyt meillä kellii kolme mustaa ja sininen tytteli sekä punainen ja fawn poika tyytyväisenä mamman maitobaarissa. Tervetuloa suureen maailmaan uudet Chowin alut, kyllä teitä on odoteltukin.

Melkein akkalaumalla Huhmariin

Kuskimme Päivi saapui perjantai aamuna Kirkkonummelle jossa aloitimme auton pakkaamisen. Pilkku ilmoitti kovaäänisesti Päiville saman tien ettei ollut mielissään koko reissusta mutta saimme Pilkun ja tavarat kunnialla autoon. Suuntasimme noutamaan Tuulaa ja Leeviä matkan varrelta. Navigaattori ajatutti meidät hieman kiertoteitä mutta löysimme perille ja siellähän Tuula ja Leevi odottelivat jo kyytiä.
Tavarat autoon ja Leevi takakonttiin Pilkun seuraksi. Pilkku taas kerran kertoi Leeville tuntemuksiaan kovaäänisesti ja esitellen juuri pestyjä hampaitaan, Leevi rassukka pelästyi kärttyisää ämmää ja meinasi että istunpa äiteen sylissä niin tuo noita ei pääse käsiksi eli ensimmäinen pysähdys ja auto pakattiin uudelleen. Kuvassa Leevi on jo löytänyt paikkansa mamman turvallisessa sylissä.

Loppu matka menikin sujuvasti kaikin tavoin, pysähdyimme pakollisille syömis- ja pissatauoille.
Perillä Huhmarissa odottikin aivan ihana mökkialue upeine maisemineen. Lenkitimme koirat ja nautiskelimme hieman kuohuviiniä ja söimme suolaista. Oli se hyvä että akkaporukka otti yhden ukon mukaansa vahtimaan ettei vaan mikään niistä kymmenistä erilaisista äänistä yön mittaan herätä akkoja vaan Leevi hoiti sen homman, ilmoitti komealla äijä äänellä että taas kuului kolaus, tuulenpuuska, Pilkku kuorsaa, joku kävi vessassa...Leevi otti ihan tosissaan tuon miehen roolin ja Pilkku yritti parastaan perässä.

Aamulla koirat lenkille ja aamiaiselle jonka jälkeen Leevin pesu ja kuivaus. Huoltajamme Päivillä oli onneksemme tehokas kuivuri mukana ja Leevin parturireissu sujui sutjakkaasti. Nyt olikin jo aika siirtyä näyttelypaikalle. Huoltajamme Päivi huolehti siitä että kaikki tavarat ovat mukana.



Ensimmäisen kehään meni Leevi, sujuvasti sujui
Leevin kierrokset kehässä tuloksena JUN EH.




Näyttelypaikalla oli Dona odottamassa, tapansa mukaan rauhallisena ja tottuneena reissaamiseen.







Hetken kuluttua saapui Anu ja niin iloinen Madonna kehän laidalle. Madonna otti ihan iisisti koko näyttelytouhun vaikka olikin ensikertalainen, emäntä hermoili sitten hiukan enemmän vaikka Madonna välillä katsoi emäntäänsä ja sanoi ettei turhaa hermoile, hyvin tämä menee...



Tyttöjen vuoro mennä kehään, sataa ropsottaa mutta eipä tuo menoa haittaa. Dona JUN ERI1 ja Madonna JUN EH4, hienoa tytöt! Pilkku sai seuraa Ministä joka oli aakkosten mukaan ennen vuorossa ja hyvä niin, Minillä oli hyvin rauhoittava vaikutus meidän ADHD-neitiin joten kehässä meni vallan mainioisti. Sekä Mini että Pilkku VAL ERI.



Sitten odottelimme Pyöreän Talon uran näyttelykohokohtaa eli kasvattajaluokkaa, saimmehan ensimmäisen kerran kasvattajaluokan koottua. Mini johdatti kokemuksella ja varmalla olemuksellaan nuoremmat tytöt Pilkun, Donan ja Madonnan kasvattajaluokan voittoon. Tämä on kyllä kasvattajalle hieno kokemus, kiitos siitä mukana olleille!

Näyttelyn päätteeksi saimme vielä ostamistamme arvoista sellaisia voittoja että kuskillamme Päivillä kävi mielessä että jätämmekö koirat, akat vai tavarat Huhmariin. Auto saatin kuitenkin pakattu kunnialla ja kotimatka alkoi.
Sen verran rankka reissu oli molemmille turreille että
kuorsasivat jo ensimmäisessä risteyksessä joten
kotimatka sujui nopeasti ja kivuttomasti.

Kiitos ihanasta näyttelyreissusta kuskille, valokuvaajalle, huoltajalle, manageri Päiville, olet ihana ihminen. Tuulalle kiitos iloisesta seurasta ja Leeville erikoiskiitos kun pidit akat roudussa. Merjan koko perheelle ja Donalle joka on ihan oikea näyttelyprinsessa. Anulle ja Madonnalle kiitos, oli ihana tavata Madonna ja halata Anua taas pitkästä aikaa. Tarjalle ja Petrille ja aina niin upealle Minille kasvattajaluokan ohjaamisesta kunnialla kotiin.