Lääkärintarkastuksessa sai koko kopla terveen paperit. Pojilla kilkuttimet siellä missä pitääkin ja muutoinkin todistuksessa luki "normaali" kaikissa kohdissa. Pentujen muutto meni hienosti ja ovat sopeutuneet hyvin uusiin koteihin.
Nyt on Hämeenlinnassa hiljaista kuin huopatossutehtaalla, saavat Esa ja Merja hengähtää hetken.
Teppo ja Miina kaunistavat Hämeenlinnan maisemia, Tauski määrää tahdin Pirkkalassa, Mimosa sulattaa sydämiä Forssassa, Vilho muutti Erno-ukon kauhuksi Helsinkiin, Peikko taasen pomputtaa isäntäväkeä ja kissoja Riihimäellä ja Miki juoksuttaa omistajia Tammelassa.
Näillä sanoilla Pyöreän Talon Hämeenlinnan sivukonttori hiljenee hetkeksi toivottaen kaikille oikein hyvää kevättä!
12.2 Apua, pentuja joka puolella.
Pennut ovat päässeet pentulasta tutustumaan suureen maailmaan eli olohuoneeseen ja keittiöön. Vauhti on sen mukaista, hepulikohtauksia, välien selvittelyä, leikkiä . . .
Möhköfantit käyvät ulkona, syövät hyvin ja ovat kovin reippaita, ihania halinalleja.
8.2 Olemme jo melkein valmiita Choweja.
Pennut kehittyvät hurjaa vauhtia, ulkona käyvät isoilla asioilla ja pienetkin asiat hoituvat siinä sivussa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on yltäkyllin kun vauhtiin pääsevät. Mamma hoitaa suurta katrasta edelleen tunnollisesti. Kiinteän ruoan jälkeen pennut pääsevät nautiskelemaan mamman maitobaarista jälkkärit.
28.1 Pentulassa kaikki hyvin, joten kuvat kertokoon lisää.....
24.1
Viikonloppu on ollut matalalentoa aamusta iltaan. Lauantai aamuna Kennelmamma lähti pentujen isän ja omistajan kanssa Turkuun näyttelyyn ja siellä Mörripaapa kruunattiin rotunsa parhaaksi joten päivä venyi melkein aamutunneille asti. Onnea iskälle taas kerran!
Sunnuntaina sitten auton nokka kohti Hämeenlinnaa. Siellä odotti aina niin ihana Dona mamma ja seitsen pient knapiast. Meno on jo melkoinen pentulassa, leikitään, nukutaan, syödään ja seurustellaan, välillä teroitellaan puhjenneita naskalihampaita. Ruoka maistuu ja ruokalistalle on lisätty riisivelliä ja jauhelihaa, nam, nam ... Tänään olikin jännittävä päivä kun pennut saivat ensimmäiset vieraat ja kyllä ihmetys oli suuri. Monta kättä ja syliä pitämässä ja ihailemassa.
Tässä on hyvä olla
Vieraat ovat lähteneet ja onkin punnituksen aika. Esa on tehnyt varsin kätevän systeemin puntarin päälle jossa pennut tykkäävät istuskella punnituksen ajan.
20.1 Kauniita tähtisilmiä ja temmellystä
Ruoka maistuu ja vatsat kasvavat. Jalatkin ovat löytyneet ja niillähän pääsee eteenpäin, sivulle ja joskus jopa taaksepäin, kivaa....
Muutaman päivän päästä onkin jännä päivä kun ensimmäiset tulevat mammat ja papat tulevat meitä katsomaan. Nyt nukutaan ja kerätään voimia niin osataan näyttää kaikki temput kun vieraat tulevat.
14.1
Mustuvat kielet ja melkein silmät
Tänään vauvoja on kuvattu edestä ja takaa. Mahtavia fantteja, jänteviä ja tyytyväisiä. Donamamma on kyllä hoitanut urakan hienosti, pentujen painot ovat jo kilon molemmin puolin ja kasvu jatkuu. Muutaman päivän sisällä on jengillä silmät auki ja sen jälkeen onkin vipinää pentulaatikossa. Jos tarkaan katsotte kuvia niin onhan siellä jo muutamat silmät auenneet.
No, turha tässä on turista, nauttikaa kuvista!
9.1
Tarjoilu ja huolto pelaa tässä hotellissa, ruoka tuodaan kuonon eteen ja jopa varpaiden välitkin pestään, suosittelen.....
Sama hyvä palvelu jatkuu, asukas vain vaihtuu
Oliko se tällainen se "siskonpeti"
9.1.2011
Möhköfantit kasvavat. Maitobaari toimii moitteettomasti ja Donamammakin uskaltautuu jo haistelemaan pentulaatikon ulkopuoleista elämää. Mamma hoitaa fanttejaan hienosti ja sen huomaa painoista. Suurin poika painaa jo 750 grammaa ja pienin tytön tyllerökin melkein 600 grammaa.
Koko seistsemän kopla vielä niin rauhallisena, odotappas pari viikkoa niin meno on aikamoista.
4.1.2011
Pennut syövät ja kasvavat. Donamamman maitobaarin antimet maistuvat vauvoille mainiosti. Painot ovat nousseet valtavasti ja kohta voi jo kehuskella että Hämeenlinnassa asustelee mamman lisäksi seitsemän möhköfanttia. Mamma syö itsekin hyvin aina kun hoitamiselta kerkeää.
2.1.2011Perjantaina Merjamamma soitteli ja kertoi että Donamamma oli pedannut ja ollut hiukan levoton yöllä ja lämmötkin olivat laskusuunnasta. Kennelmamma tapansa mukaan lähti liikkeelle ajatellen että parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Termos täytettiin kahvilla ja suunnattiin auton keula kohti Hämeenlinnaa. Perillä vastassa oli valasta muistuttava Donamamma. Fia ja Glara oli onnellisen tietämättömiä tulevasta.
Uuden Vuoden juhlinta raketteineen teki sen että Donamamma ei uskaltanut mennä ulos koko yönä eikä päässyt näin ollen tekemään niin sanottua tyhjennystä ja se pitkitti avautumista melkoisesti. Viikonloppu meni rattoisasti syöden, jutellen, leikiten ja taas syöden, tupakkataukoja unohtamatta ja niitä kyllä pidettiinkin melkoinen määrä. Kennelmamma kiittää Merjaa ja Esaa unohtumattomasta Uudesta Vuodesta, harvoin saa istua jalat pöydällä ja nauttia täysihoidosta.
Kunnialla selvittiin rakettien paukkeesta ja Donamamman petaamisesta. Dona mielestä olohuoneen sohva on mu
kava paikka odotella synnytystä ja pedata. Laitoimme sohvalle vällyä joista mamma teki matonkuteita melko nopeasti ja tehokkaasti.
Lauantaipäivä sujui samaan tapaan kuin perjantaikin, syöden, leikiten kyselyleikkiä ja koiranäyttelyä jossa Mirelle esitti komeata Englannin bulldogia ja Chowia.
Lauantai-sunnuntai välisenä yönä Dona mamma piti huolen siitä ettei Esapappa pääse laiskistumaan. Käveltiin ja käveltiin, ulkona ja sisällä, huilattiin muutama minuutti ja taas käveltiin. Aamuyöllä Dona mamma hypähti taas sohvalle, painautui Esaa vasten ja siitä se sitten alkoi. Hyviä polttoja muutama jolloin päätettiin herättää Merja mamma joka onnistui nukkumaan pari tuntia. Donamamma siirtyi pentulaan ja poltot vahvistuivat vahvistumistaan. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin pentulassa oli 2 mustaa tyttöä, 3 mustaa poikaa ja 1 punainen poika. Kennelmamma ihmetteli Donamamman reippautta ja nopeutta. Kun pentu oli putkahtanut maailmaan kennelmamma tarkisti että kaikki on kunnossa antoi käärön Merja mammalle joka hoiti kuivauksen ja tarvittavat pusuttelut jolloin seuraava pentu jo ilmoitti tulostan. Hyvin toimivaa liukuhihnatyötä. Esapappa toimi Donamamman henkilökohtaisena valmentajana koko synnytyksen ajan, mamma kuuntelikin valmentajaa hienosti. Merjamamma on kehunut Donaa fiksuksi ja täytyy myöntää että oli fiksua valmistella ja avautua kunnolla jotta itse synnytys tapahtui sitten nopeasti.
Puolitusinaa joka melko selvästi näkyi pari päivää sitten otetussa tiineysröntgenissä oli siis astunut suureen maailmaan. Dona mamma pääsi ulos tekemään tarpeitaan, ihmismammat kävivät ansaitulla tupakkatauolla. Dona mamma söi ja joi piimää ja pentula putsattiin. Pennut pääsivät tutustumaan mammaan ja ah, niin ihanaan maitobaariin joka avautui juuri sopivasti. Pari valokuvaa räpsittiin mammasta ja uunituoreista vauvoista. Kennelmamma kävi vaihtamassa vaatteet ja oli jo lähtökuopissa Kirkkonummelle kun Donamamma yhtä äkkiä hypähti seisomaan ja ponnisti. Tuumasin että taitaa tulla istukka. Hetken kuluttua huomasimme iloksemme että tuo istukka olikin karvainen ja piti ihanaa ääntä. Sieltä tulla tupsahti vielä varsinainen yllätys,
punainen poika. Koko urakka kesti vain kolme ja puoli tuntia.
Kuvassa mamma ja ensimmäiset kuusi pentua
Pentujen syntymäpainot olivat 375 ja 410 gramman välillä. Kyllä Dona mamma teki valtavan urakan ja nyt se varsinainen työ vasta alkaa. Seitsem
än koplassa onkin syöttämistä ja pesemistä yltäkyllin.
Tässä koko seitsämän kopla.
Kennelmamma tuumasi kotimatkalla että sijoitusnartun omistaminen onkin aika hyvä juttu varsinkin kun sijoituskoti on näin ihana. Synnytys on ohi ja olen matkalla kotiin, Hämeenlinnan jäi yövalvomiset, pyykin pesu, syöttämiset jne
Luulen että tästä porukasta kehittyy melkoisia veijareita. Pari pojista kauhistutti, samalla nauratti meitä tunnustellen tulevaa varovasti työntäen ensin heiluvan hännän ulos ja putkahtamalla sitten kokonaan pedille. Koko seitsemän kopla olivat jänteviä ja terhakoita pieniä Chowin alkuja jotka söivät ja olivat tyytyväisiä ensimmäisestä hetkestä lähtien. Pentujen isän Mörrin mamma oli tilannut ja saikin ihanan syntymäpäivälahjan seitsenkertaisesti. ONNEA SALKA!
27.12.2010
Tutuksi tullut lause näin aluksi, ruoka maistuu ja masu kasvaa. Joulu on vietetty ja tänä jouluna olikin mukavaa kun joulupukki kyseli josko täällä on kilttejä lapsia näytin hänelle masua ja sanoin että mahan täydeltä on kilttejä lapsia. Näinhän se joulu sitten meni ... nami minulle, nami vauva ykköselle, nami vauva kakkoselle ...
Ihmispappa Esa on tehnyt pentulaatikon valmiiksi, meinaa vissiin että siellä oleskelen sitten vauvojen kanssa, saas nähdä miten käy meidän yöllisten keskusteluhetkien. Pari päivää vielä ja sitten menemme taas valokuvaan jossa katsellaan vauvojen päitä ja selkärankoja, montako ja minkä kokoisia masuasukit ovat.
15.12.2010
Kunnialla selvittiin rakettien paukkeesta ja Donamamman petaamisesta. Dona mielestä olohuoneen sohva on mu
kava paikka odotella synnytystä ja pedata. Laitoimme sohvalle vällyä joista mamma teki matonkuteita melko nopeasti ja tehokkaasti.Lauantaipäivä sujui samaan tapaan kuin perjantaikin, syöden, leikiten kyselyleikkiä ja koiranäyttelyä jossa Mirelle esitti komeata Englannin bulldogia ja Chowia.
Lauantai-sunnuntai välisenä yönä Dona mamma piti huolen siitä ettei Esapappa pääse laiskistumaan. Käveltiin ja käveltiin, ulkona ja sisällä, huilattiin muutama minuutti ja taas käveltiin. Aamuyöllä Dona mamma hypähti taas sohvalle, painautui Esaa vasten ja siitä se sitten alkoi. Hyviä polttoja muutama jolloin päätettiin herättää Merja mamma joka onnistui nukkumaan pari tuntia. Donamamma siirtyi pentulaan ja poltot vahvistuivat vahvistumistaan. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin pentulassa oli 2 mustaa tyttöä, 3 mustaa poikaa ja 1 punainen poika. Kennelmamma ihmetteli Donamamman reippautta ja nopeutta. Kun pentu oli putkahtanut maailmaan kennelmamma tarkisti että kaikki on kunnossa antoi käärön Merja mammalle joka hoiti kuivauksen ja tarvittavat pusuttelut jolloin seuraava pentu jo ilmoitti tulostan. Hyvin toimivaa liukuhihnatyötä. Esapappa toimi Donamamman henkilökohtaisena valmentajana koko synnytyksen ajan, mamma kuuntelikin valmentajaa hienosti. Merjamamma on kehunut Donaa fiksuksi ja täytyy myöntää että oli fiksua valmistella ja avautua kunnolla jotta itse synnytys tapahtui sitten nopeasti.
Puolitusinaa joka melko selvästi näkyi pari päivää sitten otetussa tiineysröntgenissä oli siis astunut suureen maailmaan. Dona mamma pääsi ulos tekemään tarpeitaan, ihmismammat kävivät ansaitulla tupakkatauolla. Dona mamma söi ja joi piimää ja pentula putsattiin. Pennut pääsivät tutustumaan mammaan ja ah, niin ihanaan maitobaariin joka avautui juuri sopivasti. Pari valokuvaa räpsittiin mammasta ja uunituoreista vauvoista. Kennelmamma kävi vaihtamassa vaatteet ja oli jo lähtökuopissa Kirkkonummelle kun Donamamma yhtä äkkiä hypähti seisomaan ja ponnisti. Tuumasin että taitaa tulla istukka. Hetken kuluttua huomasimme iloksemme että tuo istukka olikin karvainen ja piti ihanaa ääntä. Sieltä tulla tupsahti vielä varsinainen yllätys,
punainen poika. Koko urakka kesti vain kolme ja puoli tuntia.Kuvassa mamma ja ensimmäiset kuusi pentua
Pentujen syntymäpainot olivat 375 ja 410 gramman välillä. Kyllä Dona mamma teki valtavan urakan ja nyt se varsinainen työ vasta alkaa. Seitsem
än koplassa onkin syöttämistä ja pesemistä yltäkyllin.Tässä koko seitsämän kopla.
Kennelmamma tuumasi kotimatkalla että sijoitusnartun omistaminen onkin aika hyvä juttu varsinkin kun sijoituskoti on näin ihana. Synnytys on ohi ja olen matkalla kotiin, Hämeenlinnan jäi yövalvomiset, pyykin pesu, syöttämiset jne
Luulen että tästä porukasta kehittyy melkoisia veijareita. Pari pojista kauhistutti, samalla nauratti meitä tunnustellen tulevaa varovasti työntäen ensin heiluvan hännän ulos ja putkahtamalla sitten kokonaan pedille. Koko seitsemän kopla olivat jänteviä ja terhakoita pieniä Chowin alkuja jotka söivät ja olivat tyytyväisiä ensimmäisestä hetkestä lähtien. Pentujen isän Mörrin mamma oli tilannut ja saikin ihanan syntymäpäivälahjan seitsenkertaisesti. ONNEA SALKA!
27.12.2010
Tutuksi tullut lause näin aluksi, ruoka maistuu ja masu kasvaa. Joulu on vietetty ja tänä jouluna olikin mukavaa kun joulupukki kyseli josko täällä on kilttejä lapsia näytin hänelle masua ja sanoin että mahan täydeltä on kilttejä lapsia. Näinhän se joulu sitten meni ... nami minulle, nami vauva ykköselle, nami vauva kakkoselle ...
Ihmispappa Esa on tehnyt pentulaatikon valmiiksi, meinaa vissiin että siellä oleskelen sitten vauvojen kanssa, saas nähdä miten käy meidän yöllisten keskusteluhetkien. Pari päivää vielä ja sitten menemme taas valokuvaan jossa katsellaan vauvojen päitä ja selkärankoja, montako ja minkä kokoisia masuasukit ovat.
15.12.2010
Ruoka maistuu ja masu kasvaa. Olen huomannut että minulla on tiineydestä johtuva hassu sivuoire, minusta on tullut valtavan seurankipeä. Paras seurusteluaika onkin yöllä kun kaikki muut nukkuvat, silloin saan täyden huomion ja vain itselleni. Kun tarpeeksi kuikutan ja tassulla läpsin ihmispappa Esaa niin kyllähän se sängystä nousee seurustelemaan. Esallakin näkyy olevan minun tiineydestä johtuvia sivuoireita, on nimittäin melko väsynyt päivisin.
7.12.2010
Hei vaan kaikille täältä Pyöreän Talon ”sivukonttorilta” Hämeenlinnasta. Täällähän voidaan aika paksusti, kun piipahdin Mörrin (on muuten aika komea poika!) luona yhtenä sateisena syksyiltana tai oikeastaan minut kiireellä sinne vietiin kun olin edellisenä päivänä käymässä eläinklinikalla, jossa joku nuori mies otti tassustani verikokeen tai kovasti yritti ottaa ja onnistuikin viimein. Näin minut pakattiin asuntoautoon ja körröttelimme Mörrin luo häitä viettämään.
Päivällä huilitaan niin yöllä jaksetaan taas seurustelle.
Merja mamma tuossa hehkutti siitä että Mörri isä on kelpo nuori mies eikä röhnötä sohvalla telkkaria katsellen sillä aikaa kun minä pulskistun vaan oli viime viikonloppuna keräämässä uusia titteleitä pentujen reksiteritodistukseen. Mörri sai uudet tittelit
Hev-2010 ja V-2010 Messuhallin isossa
näyttelyssä. Minä en noista titteleistä niin
ymmärrä mutta taisi olla aika iso juttu
kun mamma niin hehkutti. Mörrin lapset
ensimmäisestä avioliitosta pärjäsi myös
hienosti näyttelyissä. Taitaa nuo kauneus-
geenit olla perinnöllisiä.
Merja mamma tuossa hehkutti siitä että Mörri isä on kelpo nuori mies eikä röhnötä sohvalla telkkaria katsellen sillä aikaa kun minä pulskistun vaan oli viime viikonloppuna keräämässä uusia titteleitä pentujen reksiteritodistukseen. Mörri sai uudet tittelit
Hev-2010 ja V-2010 Messuhallin isossa
näyttelyssä. Minä en noista titteleistä niin
ymmärrä mutta taisi olla aika iso juttu
kun mamma niin hehkutti. Mörrin lapset
ensimmäisestä avioliitosta pärjäsi myös
hienosti näyttelyissä. Taitaa nuo kauneus-
geenit olla perinnöllisiä.
Mörri poseraa tuomarille
7.12.2010
Hei vaan kaikille täältä Pyöreän Talon ”sivukonttorilta” Hämeenlinnasta. Täällähän voidaan aika paksusti, kun piipahdin Mörrin (on muuten aika komea poika!) luona yhtenä sateisena syksyiltana tai oikeastaan minut kiireellä sinne vietiin kun olin edellisenä päivänä käymässä eläinklinikalla, jossa joku nuori mies otti tassustani verikokeen tai kovasti yritti ottaa ja onnistuikin viimein. Näin minut pakattiin asuntoautoon ja körröttelimme Mörrin luo häitä viettämään.
Tässä olemme menossa Mörrin luo mukavasti asunto-autolla jossa kennelmamma tarjosi hääkahvit juhlallisuuksien jälkeen.Ihmisisukkini Esa ja ihmisäityli Merja ovat aina sanoneet minulle, että olet varmaan hyvä äiti ja pentuja pitäisi saada kun päivittäin hoitelen Glaraa ja Fiaa. Joudun useaan kertaan päivässä pesemään ne päästä varpaisiin, eivät raukat itse oikein osaa!! Olen kieltämättä aika innokas niitä hoitamaan.
7.12 sitten kävimme tohtorisetä Serbanin luona katsomassa jostain tv:n tapaisesta koneesta mitä vatsastani löytyy. No, tulihan se Tiinakin (siis kotikennelini mami) iloiseen perhetapahtumaan mukaan ja näyttivät kaikki olevan yhtä hymyä kun useampi vaavi näkyi mahassani. Äitylini kyllä tiesi, että vauvoja olen saamassa kun se on joskus hoidellut niitä Collievauvoja ja oli tietävinään tiineyden oireet.
Olen voinut aika hyvin, mutta aina ei isukki oikein ymmärrä, että en halua kahvipöydästä emmentalia, sen sijaan se oltermanni maistuu oikein hyvältä. Aina saan kuitenkin tahtoni läpi ja onhan se isukki hyviä pöperöitä mulle antanut. Nyt onkin sellainen aika, että minulla on kokoajan kova nälkä. On niin mukava kuorsata kun vatsa on täynnä.
Onneksi isukki ja äityli tajusivat laittaa Fian ja Glaran eri puolelle taloa kun en kerta kaikkiaan kestä niiden sähläystä. Jatkuvasti olisivat nuuhkimassa tai leikkimässä, haluan olla rauhassa masuni kanssa, mutta eihän ne pikkulikat sitä oikein ymmärrä, annas olla kun itse ovat samassa tilassa…!