Pyöreän Talon ensimmäinen "etäpentue"

26.2 Pentulassa hiljenee
Lääkärintarkastuksessa sai koko kopla terveen paperit. Pojilla kilkuttimet siellä missä pitääkin ja muutoinkin todistuksessa luki "normaali" kaikissa kohdissa. Pentujen muutto meni hienosti ja ovat sopeutuneet hyvin uusiin koteihin.
Nyt on Hämeenlinnassa hiljaista kuin huopatossutehtaalla, saavat Esa ja Merja hengähtää hetken.
Teppo ja Miina kaunistavat Hämeenlinnan maisemia, Tauski määrää tahdin Pirkkalassa, Mimosa sulattaa sydämiä Forssassa, Vilho muutti Erno-ukon kauhuksi Helsinkiin, Peikko taasen pomputtaa isäntäväkeä ja kissoja Riihimäellä ja Miki juoksuttaa omistajia Tammelassa.

Näillä sanoilla Pyöreän Talon Hämeenlinnan sivukonttori hiljenee hetkeksi toivottaen kaikille oikein hyvää kevättä!




12.2 Apua, pentuja joka puolella.
Pennut ovat päässeet pentulasta tutustumaan suureen maailmaan eli olohuoneeseen ja keittiöön. Vauhti on sen mukaista, hepulikohtauksia, välien selvittelyä, leikkiä . . .
Möhköfantit käyvät ulkona, syövät hyvin ja ovat kovin reippaita, ihania halinalleja.

































8.2 Olemme jo melkein valmiita Choweja.
Pennut kehittyvät hurjaa vauhtia, ulkona käyvät isoilla asioilla ja pienetkin asiat hoituvat siinä sivussa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on yltäkyllin kun vauhtiin pääsevät. Mamma hoitaa suurta katrasta edelleen tunnollisesti. Kiinteän ruoan jälkeen pennut pääsevät nautiskelemaan mamman maitobaarista jälkkärit.


















28.1 Pentulassa kaikki hyvin, joten kuvat kertokoon lisää.....






















































24.1

Viikonloppu on ollut matalalentoa aamusta iltaan. Lauantai aamuna Kennelmamma lähti pentujen isän ja omistajan kanssa Turkuun näyttelyyn ja siellä Mörripaapa kruunattiin rotunsa parhaaksi joten päivä venyi melkein aamutunneille asti. Onnea iskälle taas kerran!

Sunnuntaina sitten auton nokka kohti Hämeenlinnaa. Siellä odotti aina niin ihana Dona mamma ja seitsen pient knapiast. Meno on jo melkoinen pentulassa, leikitään, nukutaan, syödään ja seurustellaan, välillä teroitellaan puhjenneita naskalihampaita. Ruoka maistuu ja ruokalistalle on lisätty riisivelliä ja jauhelihaa, nam, nam ... Tänään olikin jännittävä päivä kun pennut saivat ensimmäiset vieraat ja kyllä ihmetys oli suuri. Monta kättä ja syliä pitämässä ja ihailemassa.




Tässä on hyvä olla









Vieraat ovat lähteneet ja onkin punnituksen aika. Esa on tehnyt varsin kätevän systeemin puntarin päälle jossa pennut tykkäävät istuskella punnituksen ajan.













20.1 Kauniita tähtisilmiä ja temmellystä
Ruoka maistuu ja vatsat kasvavat. Jalatkin ovat löytyneet ja niillähän pääsee eteenpäin, sivulle ja joskus jopa taaksepäin, kivaa....
Muutaman päivän päästä onkin jännä päivä kun ensimmäiset tulevat mammat ja papat tulevat meitä katsomaan. Nyt nukutaan ja kerätään voimia niin osataan näyttää kaikki temput kun vieraat tulevat.








14.1
Mustuvat kielet ja melkein silmät
Tänään vauvoja on kuvattu edestä ja takaa. Mahtavia fantteja, jänteviä ja tyytyväisiä. Donamamma on kyllä hoitanut urakan hienosti, pentujen painot ovat jo kilon molemmin puolin ja kasvu jatkuu. Muutaman päivän sisällä on jengillä silmät auki ja sen jälkeen onkin vipinää pentulaatikossa. Jos tarkaan katsotte kuvia niin onhan siellä jo muutamat silmät auenneet.
No, turha tässä on turista, nauttikaa kuvista!

9.1


Tarjoilu ja huolto pelaa tässä hotellissa, ruoka tuodaan kuonon eteen ja jopa varpaiden välitkin pestään, suosittelen.....










Sama hyvä palvelu jatkuu, asukas vain vaihtuu













Oliko se tällainen se "siskonpeti"










9.1.2011
Möhköfantit kasvavat. Maitobaari toimii moitteettomasti ja Donamammakin uskaltautuu jo haistelemaan pentulaatikon ulkopuoleista elämää. Mamma hoitaa fanttejaan hienosti ja sen huomaa painoista. Suurin poika painaa jo 750 grammaa ja pienin tytön tyllerökin melkein 600 grammaa.




Koko seistsemän kopla vielä niin rauhallisena, odotappas pari viikkoa niin meno on aikamoista.































4.1.2011
Pennut syövät ja kasvavat. Donamamman maitobaarin antimet maistuvat vauvoille mainiosti. Painot ovat nousseet valtavasti ja kohta voi jo kehuskella että Hämeenlinnassa asustelee mamman lisäksi seitsemän möhköfanttia. Mamma syö itsekin hyvin aina kun hoitamiselta kerkeää.





2.1.2011
Perjantaina Merjamamma soitteli ja kertoi että Donamamma oli pedannut ja ollut hiukan levoton yöllä ja lämmötkin olivat laskusuunnasta. Kennelmamma tapansa mukaan lähti liikkeelle ajatellen että parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Termos täytettiin kahvilla ja suunnattiin auton keula kohti Hämeenlinnaa. Perillä vastassa oli valasta muistuttava Donamamma. Fia ja Glara oli onnellisen tietämättömiä tulevasta.

Uuden Vuoden juhlinta raketteineen teki sen että Donamamma ei uskaltanut mennä ulos koko yönä eikä päässyt näin ollen tekemään niin sanottua tyhjennystä ja se pitkitti avautumista melkoisesti. Viikonloppu meni rattoisasti syöden, jutellen, leikiten ja taas syöden, tupakkataukoja unohtamatta ja niitä kyllä pidettiinkin melkoinen määrä. Kennelmamma kiittää Merjaa ja Esaa unohtumattomasta Uudesta Vuodesta, harvoin saa istua jalat pöydällä ja nauttia täysihoidosta.

Kunnialla selvittiin rakettien paukkeesta ja Donamamman petaamisesta. Dona mielestä olohuoneen sohva on mukava paikka odotella synnytystä ja pedata. Laitoimme sohvalle vällyä joista mamma teki matonkuteita melko nopeasti ja tehokkaasti.
Lauantaipäivä sujui samaan tapaan kuin perjantaikin, syöden, leikiten kyselyleikkiä ja koiranäyttelyä jossa Mirelle esitti komeata Englannin bulldogia ja Chowia.


Lauantai-sunnuntai välisenä yönä Dona mamma piti huolen siitä ettei Esapappa pääse laiskistumaan. Käveltiin ja käveltiin, ulkona ja sisällä, huilattiin muutama minuutti ja taas käveltiin. Aamuyöllä Dona mamma hypähti taas sohvalle, painautui Esaa vasten ja siitä se sitten alkoi. Hyviä polttoja muutama jolloin päätettiin herättää Merja mamma joka onnistui nukkumaan pari tuntia. Donamamma siirtyi pentulaan ja poltot vahvistuivat vahvistumistaan. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin pentulassa oli 2 mustaa tyttöä, 3 mustaa poikaa ja 1 punainen poika. Kennelmamma ihmetteli Donamamman reippautta ja nopeutta. Kun pentu oli putkahtanut maailmaan kennelmamma tarkisti että kaikki on kunnossa antoi käärön Merja mammalle joka hoiti kuivauksen ja tarvittavat pusuttelut jolloin seuraava pentu jo ilmoitti tulostan. Hyvin toimivaa liukuhihnatyötä. Esapappa toimi Donamamman henkilökohtaisena valmentajana koko synnytyksen ajan, mamma kuuntelikin valmentajaa hienosti. Merjamamma on kehunut Donaa fiksuksi ja täytyy myöntää että oli fiksua valmistella ja avautua kunnolla jotta itse synnytys tapahtui sitten nopeasti.
Puolitusinaa joka melko selvästi näkyi pari päivää sitten otetussa tiineysröntgenissä oli siis astunut suureen maailmaan. Dona mamma pääsi ulos tekemään tarpeitaan, ihmismammat kävivät ansaitulla tupakkatauolla. Dona mamma söi ja joi piimää ja pentula putsattiin. Pennut pääsivät tutustumaan mammaan ja ah, niin ihanaan maitobaariin joka avautui juuri sopivasti. Pari valokuvaa räpsittiin mammasta ja uunituoreista vauvoista. Kennelmamma kävi vaihtamassa vaatteet ja oli jo lähtökuopissa Kirkkonummelle kun Donamamma yhtä äkkiä hypähti seisomaan ja ponnisti. Tuumasin että taitaa tulla istukka. Hetken kuluttua huomasimme iloksemme että tuo istukka olikin karvainen ja piti ihanaa ääntä. Sieltä tulla tupsahti vielä varsinainen yllätys, punainen poika. Koko urakka kesti vain kolme ja puoli tuntia.



Kuvassa mamma ja ensimmäiset kuusi pentua










Pentujen syntymäpainot olivat 375 ja 410 gramman välillä. Kyllä Dona mamma teki valtavan urakan ja nyt se varsinainen työ vasta alkaa. Seitsemän koplassa onkin syöttämistä ja pesemistä yltäkyllin.


Tässä koko seitsämän kopla.



Kennelmamma tuumasi kotimatkalla että sijoitusnartun omistaminen onkin aika hyvä juttu varsinkin kun sijoituskoti on näin ihana. Synnytys on ohi ja olen matkalla kotiin, Hämeenlinnan jäi yövalvomiset, pyykin pesu, syöttämiset jne

Luulen että tästä porukasta kehittyy melkoisia veijareita. Pari pojista kauhistutti, samalla nauratti meitä tunnustellen tulevaa varovasti työntäen ensin heiluvan hännän ulos ja putkahtamalla sitten kokonaan pedille. Koko seitsemän kopla olivat jänteviä ja terhakoita pieniä Chowin alkuja jotka söivät ja olivat tyytyväisiä ensimmäisestä hetkestä lähtien. Pentujen isän Mörrin mamma oli tilannut ja saikin ihanan syntymäpäivälahjan seitsenkertaisesti. ONNEA SALKA!




27.12.2010
Tutuksi tullut lause näin aluksi, ruoka maistuu ja masu kasvaa. Joulu on vietetty ja tänä jouluna olikin mukavaa kun joulupukki kyseli josko täällä on kilttejä lapsia näytin hänelle masua ja sanoin että mahan täydeltä on kilttejä lapsia. Näinhän se joulu sitten meni ... nami minulle, nami vauva ykköselle, nami vauva kakkoselle ...
Ihmispappa Esa on tehnyt pentulaatikon valmiiksi, meinaa vissiin että siellä oleskelen sitten vauvojen kanssa, saas nähdä miten käy meidän yöllisten keskusteluhetkien. Pari päivää vielä ja sitten menemme taas valokuvaan jossa katsellaan vauvojen päitä ja selkärankoja, montako ja minkä kokoisia masuasukit ovat.


15.12.2010

Ruoka maistuu ja masu kasvaa. Olen huomannut että minulla on tiineydestä johtuva hassu sivuoire, minusta on tullut valtavan seurankipeä. Paras seurusteluaika onkin yöllä kun kaikki muut nukkuvat, silloin saan täyden huomion ja vain itselleni. Kun tarpeeksi kuikutan ja tassulla läpsin ihmispappa Esaa niin kyllähän se sängystä nousee seurustelemaan. Esallakin näkyy olevan minun tiineydestä johtuvia sivuoireita, on nimittäin melko väsynyt päivisin.

Päivällä huilitaan niin yöllä jaksetaan taas seurustelle.










Merja mamma tuossa hehkutti siitä että Mörri isä on kelpo nuori mies eikä röhnötä sohvalla telkkaria katsellen sillä aikaa kun minä pulskistun vaan oli viime viikonloppuna keräämässä uusia titteleitä pentujen reksiteritodistukseen. Mörri sai uudet tittelit
Hev-2010 ja V-2010 Messuhallin isossa
näyttelyssä. Minä en noista titteleistä niin
ymmärrä mutta taisi olla aika iso juttu
kun mamma niin hehkutti. Mörrin lapset
ensimmäisestä avioliitosta pärjäsi myös
hienosti näyttelyissä. Taitaa nuo kauneus-
geenit olla perinnöllisiä.

Mörri poseraa tuomarille

7.12.2010
Hei vaan kaikille täältä Pyöreän Talon ”sivukonttorilta” Hämeenlinnasta. Täällähän voidaan aika paksusti, kun piipahdin Mörrin (on muuten aika komea poika!) luona yhtenä sateisena syksyiltana tai oikeastaan minut kiireellä sinne vietiin kun olin edellisenä päivänä käymässä eläinklinikalla, jossa joku nuori mies otti tassustani verikokeen tai kovasti yritti ottaa ja onnistuikin viimein. Näin minut pakattiin asuntoautoon ja körröttelimme Mörrin luo häitä viettämään.

Tässä olemme menossa Mörrin luo mukavasti asunto-autolla jossa kennelmamma tarjosi hääkahvit juhlallisuuksien jälkeen.

Ihmisisukkini Esa ja ihmisäityli Merja ovat aina sanoneet minulle, että olet varmaan hyvä äiti ja pentuja pitäisi saada kun päivittäin hoitelen Glaraa ja Fiaa. Joudun useaan kertaan päivässä pesemään ne päästä varpaisiin, eivät raukat itse oikein osaa!! Olen kieltämättä aika innokas niitä hoitamaan.

7.12 sitten kävimme tohtorisetä Serbanin luona katsomassa jostain tv:n tapaisesta koneesta mitä vatsastani löytyy. No, tulihan se Tiinakin (siis kotikennelini mami) iloiseen perhetapahtumaan mukaan ja näyttivät kaikki olevan yhtä hymyä kun useampi vaavi näkyi mahassani. Äitylini kyllä tiesi, että vauvoja olen saamassa kun se on joskus hoidellut niitä Collievauvoja ja oli tietävinään tiineyden oireet.

Olen voinut aika hyvin, mutta aina ei isukki oikein ymmärrä, että en halua kahvipöydästä emmentalia, sen sijaan se oltermanni maistuu oikein hyvältä. Aina saan kuitenkin tahtoni läpi ja onhan se isukki hyviä pöperöitä mulle antanut. Nyt onkin sellainen aika, että minulla on kokoajan kova nälkä. On niin mukava kuorsata kun vatsa on täynnä.

Onneksi isukki ja äityli tajusivat laittaa Fian ja Glaran eri puolelle taloa kun en kerta kaikkiaan kestä niiden sähläystä. Jatkuvasti olisivat nuuhkimassa tai leikkimässä, haluan olla rauhassa masuni kanssa, mutta eihän ne pikkulikat sitä oikein ymmärrä, annas olla kun itse ovat samassa tilassa…!

Trasan ja Fabin vauvat

Huom! Blogin teksti on muutettu niin että tuoreimmat tarinat ovat alussa. Kiitos Tarja kun kerroit että näinkin voi tehdä. Immilän mamma tapansa mukaan tekee sen vaikeamman kautta.

Pentutarkastus ja ensimmäiset luovutukset
Tänään oli kiireinen päivä. Auto käyntiin hyvissä ajoin että ilmastointi tekee tehtävänsä ennen pentujen lastausta. Sain nuorison mukaan tarkastukseen ja sehän auttoi valtavasti, olisi siinä ihmismammalla ollut kantamista kuuden pennun verran tässä helteessä. Nyt tehtiin liukuhihnatyötä nuorison kanssa. Lääkäriasemalla oli ah, niin ihanan viileä, heillä on kunnon ilmastointilaitteet.
Pennut saivat valtavasti kehuja, olivat tasapainoinen ja reipas pentue. Kaikilla pojilla kulkuset paikoillaan ja kaikin puolin terveen paperit saivat koko puolitusinaa. Mukavaa viedä pennut samalle lääkärille joka otti pennut vastaan syntyessään.
Iltapäivällä sitten alkoi jengi vähenemään. Ensin lähti Onni-poika isännän elkein, kaksijalkaisen isännän sylissä pomon paikalla eli takapenkillä. Sitten oli Hipan vuoro kohdata uusi suuri maailma sekä Chowtyttö Emmi joka odotti malttamattomana kotona. Max ja Kuro lähtivätkin sitten melken peräkkäin eri suuntiin kylläkin. Nyt oli jäänitys suuri... mitä sanoo Rättimamma kun pentumäärä on pienentynyt kahteen. Rätti päästettiin pentupihalle ja mamma kävi laskemassa yksi, kaksi, haisteli hetken ja söi pentujen ruoat. Totesi ilmeisest että kun jengi vähenee pidot paranee. Taas saa ihmismamma huokaista, hyvinhän tämä tästä....
Garbo pötköttää kiireisen päivän jälkeen.
Hugo päätti myös pötkötellä hetken ennen iltariehumista

Ja lämmintä riittää
Päivät sujuvat leppoisasti melkeinpä rauhallisesti pentulassa. On niin lämmin että pennut makaavat suurimman osan päivästä joko sisällä tai ulkona varjossa mutta ans varttoo kun ilta saapuu...huh sitä vauhtia.
Melkoisia vesipetoja ovat koko poppoo. Vesikuppi saa kyytä tämän tästä.
Muutaman päivän kuluttua menemme pentutarkastukseen ja sen jälkeen alkaakin reppujen pakkaaminen.Mamman entinen turvapaikka, pennut ovat jo niin suuria ettei pakopaikka enään toimi.
Hanna jota Garboksi tullaan kutsumaan muotoilee vatsalinjaansa.
Hilla joka saa nimekseen Hipa teroittelee hampaitaan tulevaa varten.

Heikistä tulee Onni ja Onni on onnellinen kun saa läträtä vesikipolla, kivaa kun parta on märkä.
Ja kun patterit loppuu käy näin. Hannun, joka tottelee nimeä Kuro uudessa kodissa, patterit loppui rappusten väliin.Herman josta tulee Max ja Hugo joka pitää nimensä poseeraa Garbon kanssa.




Huh Hellettä
Lämpö nousee sekä ulkona että pentulassa. Vauhti on hirmuinen, ihmismamma laittaa välillä silmät kiinni ja toivoo parasta, sen verran ronskia riehuminen on.
Tarja kävi siruttamassa pennut tänään ja homma sujui taas kerran sutjakkaasti. Kiitos Tarja, oli mukavaa kun teillä oli hetki aikaa turistella kanssamme!
Herman ei oikein tykännyt koko sirutushommasta joten hän sai olla ihmismamman sylissä, muu jengi seisoi pöydällä häntä heiluen kun siru laitettiin niskaan.Herman väsähti sirutuksen jälkeen ja ottaa pienet tirsat ennen seuraava riuhumista.
Hanna jota uudessa kodissa Garboksi kutsutaan kurkistelee.Torkut on otettu ja riehuminen jatkukoon.Isäntä yrittää kertoa pienokaisille että voipi vaikka sattua jos kovasti riehutaan.Minullapa onkin nenäliinat omasta takaa.....



Ihania möhköfantteja

Pennut reipastuvat päivä päivältä. Vauhti kiihtyy ja hampaat terävöityvät. Toinen matokuurikin on annettu vaikka punnitus olikin melkoista touhua. Päätin laittaa puntarin keskelle pihaa jotteivät pennut vahingossa putoa kovin korkealta jos hyppäävät puntarin kiposta ulos. No sittenhän piti ottaa pentujen mappi myös pihalle jotta sain painot kirjoitettua oikein. Tämähän olikin jännittävä juttu, sillä välin kun yksi istui, seisoi, makasi punnituksessa toiset viisi repi mapista papereita, juoksi kynä suussa karkuun jne. No loppu hyvin kaikki hyvin punnitus tehty ja matokuuri annettu. Painot ovat 3200-3900g välillä.
Tänään yritimme ottaa sellaisia "oikeita" kuvia, saimmekin muutaman.

Tarkkasilmäinen huomaa että pentuja on vain viisi poseeraamassa, tässä selitys sille. Olemme keksineet ihka uuden rodun jota "putkikoiraksi" kutsutaan... hän oli piilossa, kuvaaminen ei niin kiinnosta.



Viisi viikkoa täynnä
ja pennut kasvavat ja vahvistuvat päivä päivältä. Tapellaan jo niin pirusti välillä että Rätti joutuu olemaan erotuomarina, hyvin hoitaa mamma tämänkin homman, katsellut varmaankin jalkapallon MM kisoja ja tietää mitä erotuomarin pitää tehdä. Ihanaa kun on ilmoja niin että pienet saavat olla ulkona ja kuluttaa pahimmat energiat siellä. Nätisti tulevat sisälle kun unimatti ilmoittaa tulostaan. Yritin tänään punnita pieniä huonolla menestyksellä, yksikään ei suostunut istumaan vaalla vaan loikkasivat yksi toisensa jälkeen yli laidan vapauteen. Huomenna pitääkin käyttää unimattia apuna punnituksessa niin tulee matokuurin määrät oikein.
















































Aurinko paistaa ja pennut kasvavat. Meno on melkoista sekä sisällä että ulkona. Kyllä Chowit ovat fiksuja. Jo neljän viikon ikäisinä pennut tekevät tarpeensa ulos, leikkivät ja riehuvat, kun väsy tulee silmään menevät sisälle nukkumaan. Tämä on helppo pentue, näin olen kehunut kaikille vastaantuleville. No, tänään saimme pientä esimakua taas kerran siitä kun revitään ja riepotellaan, huudetaan ja muristaan.


Mamma näyttää varsin anovalta mustekalalta aina silloin tällöin.

















Aurinko pilkahti tänään sen verran että pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos haistelemaan ja maistelemaan suurta maailmaa. Tiesivät heti mitä ulkona pitää tehdä, niitä pötkylöitä tietenkin. Ruoka maistuu ja riehuminen lisääntyy päivä päivältä, hassuja karvatassuja.



Täti tomera tallustelee





































































3 viikkoa, matokuuri ja nimet

Jauhelihaa syödään jo hyvällä ruokahalulla, matokuuri ei niin maistunut mutta ihmekkös tuo, sellaista mömmöä kun ängetään suuhun. Nimetkin on keksitty, alla Pyöreän Talon Hipsulin pentue esittäytyy....









































































































Tänään koitti se suuri päivä, pennut saivat maistaa jauhelihaa ja kermaviiliä. Teelusikallinen murkinaa ja kyllä maistui. Parin päivän päästä sitten se matokuuri joka ei olekaan mitään herkkua. Mamman maitobaari toimii edelleen hyvin ja möhkyräiset ovat edelleen tyytyväisiä. Saimme jo asentaa korkeamman portin pentulaan kun jalat ovat vahvistuneet niin että aina kun mamma yrittää huilata pentulan ulkopuolelle tömpsähtää siihen pentu tai pari. Eipä tuo korkeampi porttikaan toiminut kuin vuorokauden, suurin poika on oikea sisupussi ja kiipeä portin yli aina kun haluaa jälkiruokaa maitobaarista.


















Pari viikkoa ja parit silmät
Musta tyttö oli rohkea ja avasi silmänsä ensimmäisenä, varovasti yhden kerrallaan. Tänään sininen pieni mieskin päätti että pimeä kausi saa riittää ja avasi silmänsä. Möhkyrät painavat 1000-1200 gramman välillä ja ovat edelleen ihanan tyytyväisiä ja rauhallisia pienokaisia.

Tässä makaavat melkein siksak-kuviona.































Viikon vanhat pullerot


12 päivää ja kilon maaginen ylitys, tuplaylitys. Kaksi sinistä poikaa puhkaisi kilon maagisen rajan eilen, loput seuraavat hyvää vauhtia perässä. Mamma hoitaa pentuja hienosti, uskaltaa jo hiukan olla ulkonakin syöttöjen ja pesujen välillä. Lenkille lähtee mielellään. Muutaman päivän sisällä saamme kokea ensimmäiset silmäykset, se on aina niin hellyyttävä kokemus kun pennut avaavat silmänsä ja ihmettelevät suurta maailmaa.
Kuvassa pojat vasemmalla ja tytöt oikealla.


Viikon ikäisiä pulliaisia

Ensimmäinen viikko takana ja hienosti on mamma hoitanut jälkeläisiään. Pennut syövät hyvin ja ovat tyytyväisiä. Rätti nukkuu edelleen pentulassa yöt, ajattelee varmaan että ihmismamman kanssa on helpompi elää jos ihmismamma saa nukkua yöt. Painot ovat jo 600-750 gramman välillä. Isoäiti Sunnykin on paranemaan päin, laittaa leikattua jalkaa hyvin maahan ja pikkaisen varaa painokin sille ja on alkanut syömään hyvin. Eli tällä hetkellä Pyöreässä Talossa on melko helpottunut tunnelma.

20.5 Ensimmäinen vuorokausi meni vallan mainiosti. Pennut hörppäsivät sen verran tuhdin aterian illalla että nukkuivat jopa 4 tuntia yhteenmenoon, sai ihmismammakin torkahtaa hetkeksi. Tänään Rätti onkin hoitanut ja imettänyt pennut itse. Rätistä on kehittynyt sekä prinsessa että erittäin hyvä emä.














Rätti se vaan yllättää positiivisesti. Pienikokoisin meidän mammoista mutta teki kivan kokoiset pennut ja maitoakin riittää yllinkyllin. Pentujen painot ovat jo 420-520 grammaa.










Sininen poika ottaa torkut mamman käpälän päällä.







Fawn tyttö melko tyytyväisenä


19.5 sitten se tapahtui. Rätin lämmöt laski mukavasti jo eilen eli samalla lailla kun muutkin Pyöreän Talon tytöt vuorokausi röntgenin jälkeen synnytys käynnistyy, syytä tähän en tiedä mutta aina on näin käynyt. Rätti oli melko tuskainen koko päivän avautumisvaiheen takia. Illalla kuitenkin rauhoittui ja nukkuikin hiukan yöllä. Seuraavana aamuna jatkoi taas läähättämistä, petasi hiukan mutta ei sen enempää. Puoliltapäivin huomasin että mammalta valuu vihertävää limaa emättimestä ja se ei ole hyvä merkki. Soitto Vetsetiin ja auton pakkaus ja matkaan. Rätti tutkittiin ja todettiin että parasta tehdä hätäsektio pian jotta voivat pelastaa sen mitä pelastettavissa on. Rätti leikattiin ja todettiin että kohtu oli tehnyt kuperkeikan ja pennut olivat "motissa" eivät olisi siis syntyneet normaalisti. Koko puolitusinaa oli hengissä ja hyvinkin hengissä koska kuulin maailman ihanimman kiljunnan odotushuoneeseen asti kun yksi toisensa jälkeen pääsi vapauteen. Pentuja siis kuusi kappaletta, musta ja fawn prinsessa, punainen ja 3 sinistä poikaa. Pennut ovat hyvin terhakoita, pissivät, kakkivat ja syövät. Ensimmäisen vuorokauden turvaudumme pulloruokintaan koska Rätti on hiukan kivulias leikkauksen jälkeen mutta muutaman päivän päästä pääsemme varmaankin normaaliin vauvarytmiin. Mamma on tehnyt jo tuttavuutta pieniin ihmeisiin pesemällä niitä ja olemme varovasti jo laittaneet pennut tisuille.
Pentujen syntymä painot olivat 370 ja 420 gramman välillä, hienoja jötiköitä.


Muutaman tunnin ikäisiä pötköjä








Sunnymummo kävi jälkitarkastuksessa ja lääkäri oli tyytyväinen parantumistahtiin. Sunny syökin jo aika hyvin.

Keskiviikko oli siis melko tapahtumarikas päivä, Sunnyn jälkitarkastus, Rätin leikkaus ja pentujen ihmettely. Eipä tuossa vielä kaikki. Illalla Pilkku tuli sisälle näyttäen hyvin turpaansa saaneelta nyrkkeilijältä. Molemmat silmät umpeen tuvonneina ja kuono epämääräisenä mönttinä. Pilkku on pyydystellyt ampiaisia aikansa kuluksi tai ruoan puutteen takia, ilmeisesti ampiainen voitti.
Tiistai 18.5
Kävimme eilen röntgenissä jotta saisimme tietää tarkan pentumäärän. Kolme kuvaa otettiin ja määrä on edelleen avoin. Lääkäri meinasi että viisi mahdollisesti kuusi pentua, itse löysin jopa seitsemän ja moni muukin on ollut samaa mieltä. Katsotaan sitten mikä pitää paikkansa. Tänään kuitenkin mamman lämmöt ovat laskeneet ja mamma on käynyt pariin otteeseen vähän kaivelemassa joten eiköhän parin päivän sisällä Suomen Chowiluku kasva taas.



Selkä on melkoisen leveä Rätin istuessa, ja maha heiluu herkullisesti puolelta toiselle mamman tipsutellessa.






Viikon päästä rötgeniin ja sitten saamme tietää montako hassua karvatassua on odotettavissa.





Sunny lepää ja Rätti paisuu

Ensimmäiset pienet potkut tuntuivat Rätin masussa tänään, ihanaa. Rätin syöminen on edelleen vähän niin ja näin. Kaikenlaiset lihasuikaleet maistuvat mutta nappula ei, ei edes se melko varma maksalaatikko maistu. Niin, ja mamma syö vain kädestä ei kupista. Merkillisiä otuksia nämä odottavat mammat.


Sunnymamma
lepää paljon, uni on paras lääke. Sunnylle annamme vielä ruoan nestemäisenä ruiskulla vähän niinkuin pakolla kun mamma ei suostu syömään muuten. Kyllähän lääkitys vaikuttaa ruokahaluun ja varsinkin kun lääkitys on vahva.
Sunny on ollut pirteämpi viime päivinä, toivottavasti paranemin jatkuu samaan malliin.

Sillä aikaa kun Sunnymamma, hih, kohta saamme kutsua Sunnymummoksi lepää ja laihtuu tytär leviää.

Pyöreän Talon kauhun hetket.
Sunnuntaina kun isäntä lähti koiralenkille sai Aaron ja Proxy olla ensimmäisenä vuorossa. Sunny juoksi pihalla pitäen huolta siitä että hänen protestit kuuluvat mahdollisimman pitkälle ja jokapuolelle. Sunny takertui puutarhatuoliin juoksiessaan ja repi itsensä irti sellaisella voimalla että lonkka meni sijoiltaan. Emäntä soitti isännälle ja sanoi että nyt juoksujalkaa kotiin ja Sunnyn kanssa lääkäriin. No meidän tsäkällähän sitten ainoa päivystävä oli Viikin pieneläinklinikka, muilla asemilla joko sairastapauksia tai kamalasti potilaita. Lähdimme sitten renkaat vinkuen Viikkiin jossa odottelimme kauan ensin autossa jonne sitten lopulta tuli hoitaja tutkimaan Sunnyn jalan. Siinä sitten hoitaja mietti ja mietti, kun hän nyt ei oikein tiennyt kun Sunnylla on lihaksisto niin trimmissä kunnossa ettei hän käsin tutkien nyt osannut sanoa mitään. Menimme sitten hoitajan kanssa odotussaliin jossa odottajia oli meidän lisäksi melkoisesti. Meni ainakin kolme varttia ja hoitaja tuli luoksemme kertoen että lääkäri on sitä mieltä etteivät saa lonkkaa paikoilleen enää kun tapahtumasta on kulunut niinkin kauan. No vihaisena pyysin edes kipupiikkiä Sunnylle koska tuskat olivat kovat. Hoitaja hävisi taas lääkärin juttusille ja palasi komen vartin kuluessa kertoen että jos he antavat kipupiikin niin pitää suorittaa yleinen tarkastus ja silloin meidän pitää odottaa että ne jotka olivat meitä ennen tulleet tutkitaan ja hoidetaan ensin. Tähän menisi noin kuusi tuntia. Meinasi emännällä itku tulla mutta viha voitti, enkä ollut ainoa vihainen "täti" protesteja ja rumia sanoja kuului sieltä täältä odotussalissa.
Nostimme Sunnyn autoon ja lähdimme tyhjin käsin kotiin jossa annoin mammalle kipulääkkeet ja koko yön kuuntelin läähätystä ja valitusta.
Maanantai-aamuna pääsimme sitten Espoon Eläinsairaalaan jossa mamma rauhoitettiin ja röntgattiin. Lonkaa yritettiin saada vielä paikoilleen mutta turhaan. Saimme mammalle vahvat kipulääkkeet ja lähdimme kotiin. Keskiviikkona leikkaus. Leikkaus sujui hyvin, Sunnylta amputoitiin reisiluun pää. Nyt on torstai iltapäivä ja mamma nukkuu rauhallisena, kipulaastarin ja tablettien ansiosta. Ei tarvitse ihmismamman enää juosta nurkan taakse itkemään. No, ei tässä vielä kaikki... aamulla huomasin Rätin alla pienen pienen verimerkin lattialla. Hermostuin ja soitin omalle lääkäriasemalle joka ottikin meidät vastaan melko nopeasti. Pelästyin jo että nyt menetämme pennut. Rättimamma oli kuitenkin sitä mieltä että ruoan voisin hotasta ennen lähtöä. Lääkäriaseman pihalla sitten Rätti sai mennä pienelle lenkille ihmismamma kontaten perässä koettaen saada pissaa pieneen kupposeen koska sitä kysytään kuitenkin lääkärissä. Onnistuimme tässä ja menimme asemalle sisään. Rätti ultrattiin ja siellähän näkyi kylkiluita ja jalkoja, pienet sydämet pompottivat tasaista tahtia. Neljä pientä siellä käänteli ja väänteli itseään. Yksi pentu halusi vaan naamakuvan itsestään, eikä kääntynyt tökkäämisistä huolimatta. Pennut ovat jo liian suuria ultrattavaksi, määrää ei voida sanoa tarkasti mutta ainakin neljä pientä siellä on. Vatsan sisällä siis kaikki hyvin. No sitten ihmettelemään tuota veren vuotoa. Lääkäri sai muutaman tipan paperille ja ihmettele kovasti sen väriä. Vuoto on herkullisen puolukkainen, ihan tekisi mieli nuolaista sen verran herkullinen ja epätodellinen väri on. Jos olisi syksy niin epäilisin että Rätti on istunut puolukkapensaassa, tuumasi lääkäri. Keskusteli vielä toisen lääkärin kanssa mutta hänkin oli hämillään tästä. Virtsassakaan ei mitään hälyttävää. Mamma laitettiin kuitenkin antibioottikuurille varmuuden vuoksi.
Kyllä tämä kasvattajan arki on vaihtelevaa, pettymyksiä, huolia, surua, naurua, tonni sinne satanen tänne.
Neljäkymmentä ja ripiät on tiineyttä takana ja Trasa saa näin vapun kunniaksi matokuurin. Syöminen on ollut vähän sitä sun tätä. Omasta kiposta ei ruoka maistu mutta mamman tai papan kädestä kylläkin, eli siellä me istuskelemme vuorotellen syöttämässä töttörötissiä. Juusto ja muut namit kyllä tippuvat ilman erilaisia konsteja.

Pikkumamma
ja koko
Pyöreän Talon poppoo toivottaa iloista vappua!





Pyöreän Talon Chowperhe kasvaa taas.
Meidän pikkuprinsessa "Trasa, Rätti, Hipsuntipsun" tapasi komean nuoren herran Fabin ja tapaamisen hedelmiä tutkittiin ultrassa 19.4.2010. Pikku Fabit ja Rätit syntyvät viikolla 20.


Kuvassa Fabi
on vielä
onnellisen
tietämätön
isyydestä.







Onnittelu-
kukat
herättivät
pientä
epäilystä...







Laitan tässä
kuvan Rätistä
7 viikon
ikäisenä
niin ette
ihmettele
miksi
neidillä
on niin
monta
nimeä


Tiineyden alkuvaihe on sujunut oppikirjojen mukaan, syömättömyyttä, hellyydenkipua, pahoinvointia. Vatsakin plupsahti alas heti ultran jälkeen ja ruoka maistuu hiukan paremmin. Muutoin on neiti iloinen itsensä, häntä heiluu ja kuono on joka paikassa nuuskimassa.